Moottori

Ensin moottoria ei meinannut löytyä mistään. Eräskin sähkömopontekijä oli paiskannut vanhan bensakoneen roskiin, koska se haisi. Kaikenlaista ylihintaista antiikkiromua oli tarjolla kyllä vaikka kuinka paljon. Sitten bongasin 125 NSR:n 2-tahtikoneen alakerran nettivaraosasta, sopivasti vielä Tampereen lähimaastosta. Moottorista joutui pulittamaan 100€.
Ja eikä muuta kuin näsärin konetta raiskaamaan. Ensimmäisenä koneen pesu ja purku. Purussa tarvittiin erikoistyökalu, nelisakarainen lukkomutteriavain (20€). Ensimmäisen avainmen väänsin rikki. Onneksi avaimen myynyt mp-liike vaihtoi sen uuteen, uskoen materiaalivikaan. Ihan vaan vinkkinä, tälläisellä avaimella väännettäessä täytyy vääntää symmetrisesti, ei pelkästään räikällä toiselta puolelta. Kytkinakselin lukkomutterissa oli lukitetta ja se olikin sitten kunnolla kiinni. Bilteman pulttipyssy ei siihen riittänyt alkuunkaan. Kokeilin myös lämmittää mutteria, mutta ei auttanut. Virittelin moottorin kiinni kuormalavaan puristimilla ja lisäsin vääntimeen lisävartta ja väänsin niin, että ikenistä lensi veri. Seuraavana päivänä olikin sitten kyljet kipeenä (kuntosali, mikä se on ?!).
Moottorin työstössä olen saanut konsultointia ja apua Pertsa “the Cold Hand” Vesaselta, joka on niin metallin kuin muovinkin työstössä guru. Ensimmäisenä työstönä porattiin reikäsahalla vasempaan lohkoon reikä, moottoria varten:




Reikä syntyi ihmeen helposti, mutta lohko onkin alumiinia. Kampiakseli/männän varsi ei ole tässä koneessa purettavissa mitenkään helposti. Rälläkällä katkaisin kampiakselin lohkot yhdistävän akselin, joka on muuten putki:




Kampiakselin limpusta painettiin akselinpala pois prässillä; sopiva mutteri päälle ja Pertsa antoi kaikkensa. Sitten sorvaamaan kampiakselia:

Tavaraa tarvi ottaa pois aika paljon:



Valmis akseli:



Magneeton levy
Magneetonkopan ja vasemman lohkon väliin tulevaan levyyn kiinnitetään sähkömoottorin takapää. Levy tehtiin seuraavasti:

• skannasin magneeton kopan tavallisella skannerilla, mustavalkoisena 300dpi
• parantelin kuvaa käsin kuvankäsittelyohjelmalla
• vektoroin kuvan ensimmäisellä vastaantulleella shareware ohjelmalla (Acme Traceart)
• avasin DXF-tiedoston Solid Worksiin ja siirsin vektrorit copy/pastella uudeksi sketsiksi. Solid Works hommissa auttoi mekaniikkasuunnittelijaguru Tom Kalves.
• Solid Worksissä otin ylimääräiset viivat pois ja pursottin sketsin partiksi, tein pieniä korjailuja ja skaalasin sen oikean kokoiseksi
• tallensin partin takaisin DXF -muotoon ja lähetin tiedoston vesileikkaukseen

Tampereen vesileikkaus teki homman todella ripeästi ja kohtuu edullisesti (55€). Lähetin tiedoston n. klo 12 ja Vesileikkauksesta soitettiin n. klo 15, että levy olisi noudettavissa. Skannattu kuva, paranneltu kuva ja valmis levy: